Mikä on uusi komposiittimateriaali

Uusien komposiittimateriaalien käytön historia voidaan jäljittää muinaisista ajoista. Muinaisista ajoista tähän päivään käytetty oljilla parannettu savi ja satoja vuosia käytetty teräsbetoni ovat molemmat kahden materiaalin yhdistelmiä. 1940-luvulla ilmailuteollisuuden tarpeiden vuoksi kehitettiin lasikuituvahvisteisia muoveja (yleisesti lasikuituvahvisteisia muoveja), ja nimi komposiittimateriaali on sittemmin ilmestynyt. 1950-luvun jälkeen on kehitetty peräkkäin erittäin lujia ja suurmoduulisia kuituja, kuten hiilikuitua, grafiittikuitua ja boorikuitua. Aramidikuidut ja piikarbidikuidut ilmestyivät 1970-luvulla. Nämä erittäin lujat, suurmoduuliset kuidut voidaan yhdistää ei-metallisten substraattien, kuten synteettisten hartsien, hiilen, grafiitin, keramiikan, kumin tai metallialustojen, kuten alumiinin, magnesiumin ja titaanin kanssa ainutlaatuisten komposiittimateriaalien muodostamiseksi.

Erittäin suuren molekyylipainon omaavan polyeteenikuitujen ominaislujuus on etusijalla erilaisten kuitujen joukossa, erityisesti sen kestävyys kemiallisille aineille ja erinomaiset anti-aging-ominaisuudet. Sillä on myös erinomainen korkeataajuinen luotaimen läpäisevyys ja meriveden korroosionkestävyys. Monet maat ovat käyttäneet sitä korkeataajuisten kaikuluotaimien valmistamiseen aluksille, mikä parantaa huomattavasti alusten miinanpaljastus- ja miinanraivauskykyä. Sen on kehittänyt Sijia New Materials Kiinassa. Uudet komposiittimateriaalit edustavat suhteellisen korkeaa tasoa Kiinassa. Sotilaallisen kentän lisäksi erittäin korkean molekyylipainon omaavilla polyeteenikuiduilla on myös laaja käyttömahdollisuus autoteollisuudessa, laivanrakennuksessa, lääketieteellisissä laitteissa, urheiluvälineissä ja muilla aloilla. Kun kuitu ilmestyi, se herätti suurta kiinnostusta ja huomiota kehittyneistä maista maailmassa.